Jos viimeksi alkoi loma, niin nyt alkoi työ ja arki. Kivaa oli pitää lomaa vielä Elokuussa. Se meni pitkälti niin, kuin uumoiltiin. Hiljaista oli monessa satamassa. Jopa niin, että vähän sääliksi kävi yrittäjiä. Kelit olivat toki vaihtelevia, niin kuin tähän asti muutenkin, mutta mukaan mahtui myös hienoja päiviä ja kesäisiä kelejä. Kyllä se vaan on lyhyt sesonki saaristossa. Ainakin vähän ulommilla saarilla, missä ei viikonloppuisinkaan montaa venettä näy, kun suuret massat liikkuvat enää kaupunkien lähistöillä. Käytiin Maarianhaminassa asti. Menomatkalla mentiin pari kertaa Kihdin aukkoa ylös, alas, kun kova tuuli oli ensin etelänpuolelta ja seuraavana päivänä pohjoisen puolelta. Näin toimii saaristo, kun seuraavan kohteen voi valita niin, että matka sinne menee myötätuulessa. Menomatkalla kävimme enimmäikseen karhusaarissa, paluumatkalla myös kaupallisissa kohteissa.
Vielä muutama viikonloppu tässä on mahdollisuus purjehtia. Useina vuosina lokakuun alku on ollut sitä aikaa, missä ajatukset alkavat kääntyä veneen nostamiseen. Näin se tulee todennäköisesti menemään myös tänä vuonna. Veneestä puheen ollen, lauantaina on tarkoitus tavata Tane 82v, metallitöiden taitaja. Puhuimme puhelimessa ja sovimme alustavasti, että hän ajaa autolla lauantaina Airiston motellille. Me taas mennään sinne perjantaina ja ollaan yötä. Tarkoitus on tavata ensimmäistä kertaa ja tehdä yhdessä suunnitelma, että minkälaiset metalliputket taivutetaan ja miten ne kiinnitetään. Mittaamista ja sopimista se tulee olemaan. Vaihtoehtoja on ja pyrkimys on yrittää pohtia asiaa monelta eri näkökulmalta valmiiksi, jottei sitten harmita myöhemmin. Ei se helppoa ole, mutta yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää.
Huomenna pukkaa työmatka Espooseen. Olen menossa viettämään päivää yhden tiimiläiseni kanssa. Tehdään yhdessä töitä ja mietitään hänen tehtäviään jatkossa ja niiden tärkeysjärjestystä. On myös tarkoitus käydä keskustelu mahdollisesta palkankorotuksesta, kun työntekijöiden liitto on neuvotellut paikallista sopimista. Työpaikoilla jaetaan potti työntekijöiden kesken, kukin saa suoriutumisen mukaan. Iso ruljanssi ja sitten pitää jakaa muutama kymppi parhain päin. Jotenkin tuntuu, että tämä aiheuttaa paljon tekemistä, mutta sillä on lopulta pieni vaikutus. Toisaalta, pitkän työuran aikana, kaikki lasketaan yhteen, joten ei saa olla liian kyyninen. Ja jos minä pidän tiimiläiselle tällaisen keskustelun, iltapäivällä osat vaihtuu ja minulle pitää esihenkilöni vastaavan.
Lähdettiin reippaassa tuulessa kihtiä kohti ja sitä pitkin ylös.
Erään merkikarhupaikan sauna. Nämä ovat kylmällä säällä erityisen mukavia.
Lappon satamassa oli sen verran rauhallista, että kylkiparkki oli sallittu.
Heitteille jätetty mökkikylän mökki. Lattiasta tahtoo mennä jalka läpi ja home haisee.
Rödhamnissa paistoi aurinko. Oltiin oltu 5 vuotta sitten viimeksi.
Kökarin eteläpuoli, suojainen satama kapean ja matalan reitin päässä.
Österskär maston huipulta. Tehtiin huoltohommia, olin hetken huipulla.
Matkan loppupuolella Sänkören ja auringonlasku ysiltä, elokuun 20. päivä.
Elokuu on käynnissä ja kesä jatkuu. Tai oikeastaan keli muistuttaa kevättä siinä mielessä, että aamut on viileitä, mutta iltapäivällä hiki ilmestyy mukaan kuvioihin. Ja nämä tuntemukset syntyvät pyörän selässä, kun työmatkaa tulee paineltua toimistolle ja takaisin. Tänään matkaan tuli lisäksi mutka, kun kävin kotimatkalla kirjastossa lainaamassa lomalukemista. Tutustuin kirjailijaan nimeltä Richard Osman, kun ostin pokkarin esimmäiselle lomalle kesäkuussa. Se on leppoisaa lukemista, ihastutavia hahmoja, iisiä meininkiä, vaikka dekkari onkin. Niinpä päätin lainata toisen kirjan samalla äijältä. Toivotaan, että on samantapainen, vaikka onkin eri sarjaa ja vanhempi.
On tämä taas niin kiva kohta elämää, kun kesäloma alkaa jo toista kertaa saman kesän aikana. Vallitseva keli on ainakin alkuun kesäisen lämmin. Ihan kauhean pitkälle ei sääennusteita kannata katsoa, sen verran paljon ne muuttuu päivittäin. Mutta jotain ajatuksia saa jo ensi viikonlopulle. Ja se tulee olemaan aikaa, kun matkamme alkaa. Ajatuksissa on seilata Ahvenanmaalle päin. Katsotaan miten ja missä aikataulussa. Meillä on kaksi viikkoa aikaa, joten ei siinä tarvitse painaa pitkää päivää vastatuuleen.
Työpätkä heinäkuussa ja elokuun alussa on ollut rauhallinen. Olen saanut keskittyä valmiseleviin toimiin ja huolehdittua viimeisen uuden tiimiläisen alkumatkasta. Sain tuossa heinäkuussa kuudennen tiimiläisen, kun viimeinen uusi tulokas liittyi joukkoon. Tuli nopealla aikataululla rekrytoitua useampi tulokas tiimiin ja ainakin alun perusteella valinnat ovat osoittautuneet onnistuneiksi.
Tekoälykuva, yritin saada sen tekemään kuvan missä on plotteri ratin lähellä. Tällainen tuli. "Plotteri ratin läpi"
DBTL ja musiikki soi, oli mukava ja onnistunut festarikokemus.
Viime viikonloppuna Hundskär ylhäisessä yksinäisyydessä - mahtavaa. :)
Aika rientää kovaa vauhtia näin kesäaikaan. On tullut aika hiljaa oltua täällä. Ei oo tullut jutun juurta eetteriin. Mutta nyt ajattelin, kirjoitella nimittäin. Ja mulla on aihekin, sellainen, kuin pedestaali. Niin, moni saattaa miettiä, että mikä se on? En mäkään tiennyt ennen tätä kesää.
Oltiin tuossa kesäloman loppupuolella Österskärissä, karhujen satamassa. Siellä tuli juteltua usean eri kerholaisen kanssa. Pääosin veneitä ja kippareita pääkaupunkiseudulta. Yksi heistä omistaa Dehler 35 -merkkisen veneen, siis lähes saman, kuin meillä. Hän kertoi omasta suunnitelmasta rakentaa karttaplotterille teline lähemmäs rattia. Tämän telineen nimi on venekielellä pedestaali. Ja jos googlaa englanniksi pedestal, saa kuvia nähdäkseen. Noh, tämä kerhokaveri kertoi suunnitelmistaan, näytti kuvaa vastaavasta toteutuuksesta ja antoi vielä kaupan päälle yhteystiedot toiselle kerholaiselle, 82 vuotiaalle metallitöiden harrastelijalle. Soitin sitten kotoa käsin tälle kasikymppiselle. Kerroin, mistä sain hänen yhteystiedot ja kerroin myös, mitä olemme suunnitelleet. Hän sanoi aluksi, että voihan hän antaa neuvoja ja vinkkejä, mutta kyllä Turku on vähän kaukana. Asuu nimittäin pääkaupunkiseudulla. Noh, me ollaan puhuttu ja lähetetty viestejä. Viimeksi kuulin häntä perjantaina, kun oltiin purjehtimassa kohti Västra Tvigölpan -nimistä luonnonsatamaa. Hän on kova puhumaan, ja puhelu kestikin varmaan puoli tuntia. Olin kysynyt hintaa ja kierrellen, kaarrellen se lopulta tuli. Kaksi telinettä, yksi molempien rattien lähelle ja uimatikkaiden modifiointia, matkat Turkuun, jne. hintaa tulee 500 - 1000 euroa. Kaupat tuli sovittua.
Arvostan kovasti käsityön taitajia. Osaavat tehdä, osaavat suunnitella, kertoa miksi jokin ratkaisu on hyvä. Kokemuksen tuomaa varmuutta. Jos tuollaisia metallikaaria katsoo venekaupoista, ne maksvat satasia, jopa tonnin kappale. Tähän sisältyy lisäksi asennus. Hän käy kerran mittaamassa ja toisen kerran asentamassa. En ole ikinä häntä tavannut, mutta olen jo nyt sitä mieltä, että olipa jälleen kohtaaminen. Kannattaa toisinaan avata suu tai kuunnella, jos toinen ehtii ensin. Näin voi kohdata uusia tuttavuuksia, jotka ihan omalla persoonallaan piristävät päivää ja tuovat aivoille töitä. Näillä näkymin mittauskeikka veneellämme tapahtuu elokuun lopussa.
Loman alkupuolla kohdattin sumua Hangon lähistöllä.
Karhupaikka Helsingin edustalla. Kaunis, lähes luonnonsatama. Sauna kallion suojassa.
Pranglia -niminen saari Tallinan edustalla. Siellä aika oli pysähtynyt. Venäläistä perua rakennuksia ja autoja.
Virossa Lohusalu -niminen satama. Hauska betonisohva.
Suomenlahden ylitys kahteen kertaan, hyvä sää helli.
Plotteri on nykyään oven päällä, kaukana. Airolla mallasin tulevan pedestaalin paikkaa. Se muuttui tosin tuosta.
Västra Tvigölpanin kallio ja uusi grilli. Rosteria Biltemasta.
Oltiin viikonloppuna meriseuran purjehdustapahtumassa. Aika kosteaa oli lauantaina, kun käytiin lyhyt ja ytimekäs purjehduskisa. Onneksi lähdettiin ajoissa matkaan, koska tuuli kiihtyi ja meri pauhasi iltapäivällä ihan eri tavalla. Käytiin tasaista kisaa toisen samankokoisen veneen kanssa. Alku meni tosi hyvin, päästiin vastatuuliosuudella kärkeen ja karkuun. Sivu- ja myötätuuliosuuksilla kaksi venettä meni meidän ohi ja olimme näin kolmantena maalissa. Siinä sitten laitetiin läpimärkiä vaatteita veneen vessaan kuivumaan. Lämppäri puhalteli lämmintä ilmaa ja veneesä viihtyi mukavasti. Jotenkin sellainen yksi sadepäivä menee tunnelmallisesti veneessä, kun vene on suojan puolella ja rannassa sauna. Sauna on aina kiva ja varsinkin tuollaisena sateisena ja tuulisena päivänä siellä viihtyy ihan hyvin vähän pidempäänkin.
Nyt meillä on sellainen tilanne, että viimeistä työviikkoa ennen kesälomaa viedään. Tai tarkemmin sanottuna ennen ensimmäistä kesälomaa. Meillä kun on tänä vuonna kaksi erillistä. Ensin tämä pian alkava, se kestää kolme viikkoa. Sen lisäksi meillä on vielä Elokuussa toinen, kahden viikon pätkä. Eli päästään kahteen kertaan kiertelemään saaristoa ja itämerta ristiin rastiin. Olen tässä vähän katsellut sääennusteita ja yrittänyt ajatella, että mihin suuntaan lähdetään. Vielä ei kuitenkaan ole tullut varmuutta, että mikä tuuliennuste pitää kutinsa. Niinpä täytyy vielä malttaa ja tehdä päätös vasta sitten päivää ennen lähtöä. Ollaan puhuttu sitä, että alkuun lähdetään kohti länttä tai etelää ja siitä sitten päivä-, pari kerrallaan suunnitellaan. Toivotaan, että kelit suosii ja että ainakin osin olisi kesäinen keli. Mutta nyt, ei muuta, kuin hyvää kesää.
Vene oli polttoainesuodattimen vaihdossa ja huoltolaiturissa juuri sopivasti tilaa.
Vaihdoin putkia ja osia, jotta lämmivesivaraajan vuoto loppui.
Seuran saaressa, purjehduskisaan osallistuneet, sekä yksi moottorivene.
Vettä satelee ja luonto vihertää. Alkaa olla kesäinen asu puissa ja pensaissa. Vielä vaaleanvihreää, mutta siitä pikkuhiljaa kohti tummempaa ja pysyvämpää värisävyä. Saaristossa oli vielä hieman karumpaa, tulee ainakin toisin paikoin luonto vähän perässä. Ja eihän se ihme ole, sen verran kylmää vesi on vielä ja sitä kautta vallitseva ilma. Pienikin tuulenvire ja tunnelma on kylmä. Poikkeuksen tähän teki perjantai, kun saavuimme Jungfruskäriin. Aurinko paistoi koko päivän. Aurinkopaneeli tuotti sähköä ennätysmäärän tähän kevääseen. Paikoin oli niin lämmin, että oltiin t-paidassa ja shortseissa veneen sitloorassa. Se oli mukavaa se, pitkästä aikaa. Kokonaisuutena purjehdusreissu ympäri Turun saaristoa oli niin kiva, että sitä jäi kaipaamaan lisää.
Tällä viikolla meillä on ohjelmassa erilainen perjantai, kun osallistun kaveriporukan mukana Padel-turnaukseen. Pelimuoto on americano ja siinä pelataan kaksi tuntia vaihtuvin kokoonpanoin ja omat pisteet lasketaan, vaikka peli tapahtuu nelinpelinä. Idea on siinä, että ihmiset kiertää joka pelin jälkeen ja lopulta jokainen on pelannut jokaisen kanssa, sekä jokaista vastaan. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Saapa nähdä miten sitä pystyy rentoutumaan ja pelaamaan omaa parastaan. Vai meneekö hermoilun piikkiin ja pallot lentää minne sattuu. Sen olen oppinut, että suuri osa kisasuorituksesta, vaikka leikkimielisestä, on päästä kiinni. Pelien jälkeen saunotaan ja lähdetään kaupungille pitsalle. Tulee erilainen iltapäivä ja ilta, ei huono suunnitelma lainkaan.
Töissä tapahtuu ja toimisto on elävämpi kuin koskaan, nykyisessä tehtävässä ollessani. Uusia osaajia on liittynyt joukkoon ja heidän kanssa on vielä tutustumisvaihe menossa. Pikkuhiljaa sitä oppii tuntemaan paremmin ja sitä myöden viihtyy aina vaan paremmin. Hyvä asia on siinä, että ryhmämme alkaa olla sen verran iso, että joka päivä toimistolla on yksi tai useampia paikalla. Ei tarvitse yksin kärvistellä. Oma tiimikin on nyt kaksi kertaa suurempi, kun lopulta nuppiluku on kuusi plus meikäläinen. Jokaisella oma rooli ja osan kanssa kaikki ok ja toisten kanssa huolia tai työstettäviä asioita. Sitä tämä tiiminvetohomma taitaa pitkälti olla, ihmisten huolia ja murheita kuunnellen ja välillä yhdessä ratkoen. Yksi etätyöpäivä veneellä on takana, suunntelmissa on tehdä seuraava ensi maanantaina. Seurataan sääennusteita ja tehdään päätös myöhemmin.
Jungfruskärin laiturissa, näkymät sitloorasta.
Haplot merikarhusataman saunan uimalaituri. Mahtava paikka.
Tultiin saunasta, niin sumu yllätti.
Kuukausi meni aikalailla tekemistä täynnä. Paljon aikaa meni veneen kimpussa, mutta on sitä töitäkin painettu, synttäreitä juhlittu ja selvitelty erilaisia juttuja niin töissä, kuin vapaa-aikana. Ja samalla kun on ollut kaikenlaista tekemistä, tämä kirjoittaminen tänne omalle nettisivulle on jäänyt vallan. Ei yhden yhtä sanaa, kuvaa tai mitään muutakaan näkyvää. Mutta nyt siihen tulee muutos, olen päättänyt kirjoittaa jotain ja pistää pari kuvaa esille, purjehduskausi on nimittäin avattu ja siitä maailmasta tulee usein napsittua hyviä kuvia.
Vappuaatto meni vielä kotisatamassa, kun paranneltiin veneen varustuksia ja huollettiin wc:n meriveden ottoa vaihtamalla siihen uusi letku. Se ei ollutkaan ihan iisi homma, sen verran pahassa paikassa kyseinen putki kulkee. Mutta ähellysten jälkeen saimme, kuin saimmekin uuden putken vanhan tilalle. Kaikki ei ole vieläkään WC:n osalta valmista, mutta nyt on ajatus kuitenkin, mitä pitää vielä tehdä.
Perjantaina, eli vapunpäivänä se sitten koitti. Ensimmäinen purjehduspäivä nimittäin. Lähdettiin puolenpäivän aikaan ja otettiin suunta länteen. Lopulta erinäisten selvitysten jälkeen päädyimme Granön rantaan, missä meitä odotti kolme venekuntaa, kaikki saman seuran jäseniä. Iloinen tunnelma, tervetuliashalaukset laiturilla ja mukavan leppoinen iltapäivä aurinkoisessa säässä ja vielä ilta Teron ja Pirkon suuressa kajuutassa sujui mukavissa merkeissä. Saunottiin ja sosialisoitiin kukin tyylillään. Kivaa oli ja aurinko helli. Matkaakin ensimmäiselle päivälle kertyi ihan mukavasti 29 merimailia.
Lauantaina purjehdittiin mukavassa sivu ja myötätuulessa Nauvoon. Oli sen verran reipas tuuli, että nopeus oli koko lailla huippua melkein koko matka. Nagussa olivat vappua viettämässä myös Jarno ja Elina nuorimmaisensa ja hänen kaverinsa kanssa. Treffattiin ranassa ja ihmeteltiin, että shrotsit jäi kotiin. Monet muut olivat muistaneet. Rannassa lämpö tuntui ihan eri lailla, kuin merellä. Nauvossa oli porukkaa, vaikka vasta ensimmäinen viikonloppu oli kyseessä. Vieraista varmaan suurin osa oli moottoriveneitä, se on tyypillistä alkukaudella.
Ensimmäinen purjehdusviikonloppu meni niin kivasti, että siitä tuli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut kauan poissa hyvä kaverin luota. Luonto, linnut, hiljaisuus, kaunis maisema ja tuulen ja auringon voima, siinä sellainen sekoitus, missä me molemmat viihdytään. Huomenna on suunnitelmissa mennä suoraan töistä veneelle jatkamaan putkimiehen juttuja. Josko lomaksi vene huippukuntoon!
Siinä tämän kevään uusi tuttavuus korjausmielessä
Perässä käy kuplinta, kun potkuri pyörii ja työntää eteenpäin.
Olihan se kivaa, tätä lisää - kiitos.
Pääsiäinen on toisinaan keväinen ja jopa lämmin jakso ihmisen elämässä. Se tarkoittaa myös useita vapaapäiviä, paljon aikaa tehdä omia juttuja. Tarkoitus oli viettää pitkiä päiviä telakalla venettä ehostaen, mutta säät ovat pistäneet tällä kertaa hanttiin oikein kunnolla. Kylmää ja sateista, se on ollut useiden päivien ennuste viime päivien aikaan. Taitaa jäädä myrkkymaalin maalaaminen tulevaisuuteen, samoin näyttää käyvän vahaamiselle. Niissä on molemmissa hyvä, jos lämpötila on vähintään +5, mutta mieluummin +10. Ja siten sataa ei saisi samaan aikaan, tai ihan heti sen jälkeenkään.
Jotain pientä on toki sen lisäksi olemassa. Huomattiin tuossa, että veneen WC oli vuotanut. Talveksi laitettiin jäätymisen estämiseksi ainetta, mikä oli löytänyt tiensä ulos ja muodostanut pienen lammikon WC-istuimen viereen. Ruuvasin veskin irti, jotta pääsin näkemään, mistä vuoto on peräisin. Näyttäisi siltä, että posliinisen istuimen ja muovisen jalustan välinen tiivisterengas on päästänyt ainetta valumaan.
Istuin on kiinni lajustasssa erikoisesti, se lähtee irti niin, että mutterin putoavat jalustan sisään. On siis pakko irroittaa myös jalusta paikoiltaan, jos istuimen meinaa saada joskus takaisin. Noh, jalustan pultit menivät lisäksi yhtä vaille kaikki poikki. Nyt tehtäväksi jäi koittaa saada loppuosat pulteista jotenkin väännetty hohtimilla ylös tai sitten porattu reiät auki. Taisivat olla alkuperäiset pultit, ruuvattu syvälle lasikuituun ja mihin lie, todennäköisesti silikonia tai liimaa höysteenä.
Käytiin tuossa torstaina elokuvissa. Pitkästä aikaa. Yritimme mennä jo hetken aikaa, kun sain työnantajalta joululahajaksi kaksi leffalippua. Nyt löytyi aikaa ja toisaalta myös sopiva näytös. Tarpeeksi aikainen. Mutta oli siellä autiota. Oliko meitä sielä nipin napin 10 henkeä. Eihän se teatterisali mikään suuri ollut, mutta silti, missä kaikki ihmiset olivat. Elokuva oli Kaija K:n elmästä ja urasta kertova "Kaunis rietas onnellinen". Kotimainen elokuva, tullut teattereihin helmikuussa. Ehkä suurin paine oli mennyttä, mutta silti. Hanna luki juuri lehdestä, että elokuvissa käymisessä on menossa laskeva trendi, kilpailu suoratoistopalveluita vastaan on kovaa. Tämä elokuvien katselu on muuttunut jo aiemmin, kuin leffavuokraamot hävisivät. Lähteekö seuraavaksi leffateatterit. Tai ainakin vähenee, erikoistuu ja miten käy hinnoittelun?
Vanha mykky irtoili paikoin ja punainen primer tuli esiin. Maaliskuussa oli mukavasti aurinkoista.
Itäharjun seutu muuttuu vauhdilla. Viime viikolla puita kaadettiin viherkaistaleelta.